Nyt kyllä hävettää. Se hävettää että minä, aikuinen ihminen, en osaa pitää itsestäni huolta. Istun täällä kämpillä heikkona nälästä. Jääkaappi on täynnä ruokaa, mutta minä en viitsi nousta laittamaan mitään. Idioottimaista.
Viime viikolla en syönyt kertaakaan iltaruokaa. Viikon liikuntasaldo 0 treeniä, 0 tuntia. Menin nukkumaan puolenyön jälkeen. Ja mikä pahinta, useampana aamuna en syönyt päivän tärkeintä ateriaa. Otin sentään kahvin ja jugurtin autoon evääksi.
ONKO IHME JOS VÄSYTTÄÄ?! Kysele siinä sitten tyhmänä että mikäs mulla on kun ei ole energiaa keskittyä luentoon. Tai maha murisee kaksi tuntia ennen lounasta, tai kun kotiin tultua ei pysty tekemään mitään hyödyllistä ja on pakko ensin torkkua itselleen vähän voimia. Ajatukset on kuin sumua ja opiskelu työlästä. Sen siitä saa. Hyi. Bad girl.
Jotain hyvääkin oon tehnyt, nimittäin eilen kävin salilla ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen... Se oli ihanaa! Oli hyvä fiilis jo ennen kuin olin päässyt pukkariin. Pitkästä aikaa laitoin kropan vähän hommiin ja muistelemaan miltä se treenaus tuntuu. Ajattelin ensin tehdä vähän sekalaisesti ja aloittaa oikean harjoittelun vasta ensi viikolla ja tämä kerta oli siis vain lämmittelyä. Herättelin vähän yläkroppaa ja tein jaloille sitten useampaa liikettä. Poikkean varmaan yleisestä mielipiteestä, mutta minä rakastan jalkapäivää! Varsinkin pepun treenausta, sillä siinä on kaikista eniten voimaa. Lemppareitani ovat tällä hetkellä jalkaprässi ja bulgarialainen kyykky eli askelkyykky jossa taaempi jalka on nostettu penkille.
Tekee ihan hyvää alkaa tehdä kunnolla tätä hommaa. Oikeasti tykkään hirveästi käydä salilla. Kesällä ei oikeen tullut treenattua vaan itsensä liikuttaminen oli lähinnä biitsiä ja salibandya ja kaikenlaista epäsäännöllistä pelailua. Nyt voi sitten taas palailla syksyyn ja arkeen ja ottaa tavoitteeksi säännöllisemmän harjoittelun. Korkeakoululiikunnan Sporttipassi maksaa 40 euroa vuodelta ja sillä pääsee kaupungin saleille ja saa alennusta kursseista, joten se tulee varmasti hankittua. Jatkan ainakin kuntosalia ja sählyä, ja saa nähdä löydänkö itselleni jonkun kivan uuden lajin syksyn iloksi!
Olipa taas turhaa 'aion tehdä sitä ja aion tehdä tätä' -höpinää. Eikö se jo ensimmäisestä kappaleesta käy ilmi, etten minä kykene tuollaiseen elämänhallintaan.. Toisaalta eihän se ole kuin lopettaa lusmuilu ja alkaa tehdä. Teenkin sen tässä ja nyt ja lähden ruokkimaan itseni. Toivotan onnistunutta elämäntaparemonttia kaikille näin 'toisen uuden vuoden' alkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti