Ihana syksy!

Huomenna on syyskuu ja siitä alkaa syksy! Tänä aamuna oli ihana kirpeä sää, josta teki mieli ottaa mahdollisimman paljon raikasta ilmaa talteen ja virkistää sillä mieltä ja saada aivot tuulettumaan. Melkein pystyi haistamaan syksyiset kävelylenkit pimeässä, oman pihan omenat ja tulevan lehtien haravoimisen. Alkusyksyssä on jotain aivan ihanaa. Monet ei tykkää, mutta mun mielestä se on jotenkin rentouttavaa. Voisin vaan reippailla ulkona ja hengitellä sitä viileää ilmaa. (Kyllä tämä koneen edessä istuminen näyttää myös kelpaavan..)

 

Syksyyn kuuluvat kahvilassa käynti, kaulahuivit ja lapaset sekä pyöräily katulamppujen loisteessa. Pudonneiden lehtien kahina jaloissa, uimahallissa uiminen ja harrastuskauden alkaminen. Puolukkasmoothie, hengityksen huurtuminen ja itse leivottu pizza.

Kaikkea hyvää siis.

(Lupaan palata tähän postaukseen loppusyksystä kun olen flunssan kourissa ja totaalisen kypsynyt harmaaseen, vaakatasossa tulevaan sateeseen.)

 

Vähään aikaan ei kuitenkaan tarvitse käyttää villapaitoja, sillä ensi viikosta tulee kuulemma suomenkesäisen lämmin. Tänäänkin oli kaunis aurinkoinen päivä, mikä sopi hyvin frisbeegolfin pelaamiseen. Kokeilin frisbeegolfia ensimmäisen kerran alukesästä, ja kesän aikana on tullut käytyä seitsemisen kertaa heittelemässä. Ensimmäisen kerran tulos oli +44, tänään +30, eli heitän edelleen tosi surkeasti. Ei se mitään, teen tätä seuran vuoksi enkä tulosten takia. Frisbeegolf ei kuulemma ole urheilua, mutta porukalla tulee 18 reiän aikana käveltyä joka tapauksessa pari tuntia. Eihän se ole kuin kiekon viskomista ja sitten taas kävelyä, voisi ajatella, mutta kyllä se fiilis on aika jees kun heittää onnistuneen heiton juuri sinne mihin pitikin.

(ei, en heitä driverillä näin läheltä)

Fuksiaiset ja muita mietteitä

Fuksiaiset tuli ja meni. Ne on meille fukseille eli ekan vuoden opiskelijoille järjestetyt kastajaiset, jossa vanhemmat opiskelijat järjestävät erilaisia rasteja ja yrittävät nolata fuksit kunnolla. Kaikilla fuksiryhmillä on tietty teema, jonka mukaan pukeuduttiin ja vedettiin roolia. Juoneen kuuluvat rastinpitäjien lahjominen itse tehdyillä herkuilla ja juomilla, sekä illan päätteeksi jatkot kiltatalolla.
Mua jännitti vähän ennen iltaa mutta päätin silti olla täysillä mukana. Ihan hyvin se sitten meni. Rasteilla oli kaikenlaisia nopeustehtäviä, viestejä, näyttelemistä, uimista, syömistä... Kaikenlaista typerää tehtiin, mutta en kokenut että mitään inhottavaa olisi ollut pakko tehdä. Tietenkin "tyylistä" eli käytännössä typeryydestä sai ansaittua lisäpisteitä. Niin me ryhmänä kierrettiin rastilta toiselle, tehtiin tehtäviä, lahjottiin, esitettiin ohjelmanumeromme ja annettiin tuomareiden nauraa meille. Kai ne sitten tykkäsivät, mutta me ainakin viihdyttiin.
Ryhmähenki oli voimissaan kun sai hassutella yhdessä ja kilpailla muita ryhmiä vastaan. Mulla oli oikein hauskaa ja no, en tiedä voinko suositella noin alkoholintäytteistä tapahtumaa.. Ehkä mä just ja just voin. Jatkot jätin väliin, koska en oo oikein bileihmisiä.
Siinä oli pieni pintaraapaisu fuksiaisiltaan. Kuvamateriaalia on mun käsissä vähän ja sekin on valitettavasti julkaisukelvotonta.

Tän viikon oon ollut sairaana. Paranin kuumeesta sopivasti fuksiaisiin, mutta ulkona vietetyn illan jälkeen kurkku ei oo oikeen tykännyt.. Enivei, ei ole oikeen ollut voimia ajatella koulua. Alkuviikosta heräsin tunnollisesti laittamaan luennot kuulumaan koneelta, mutta ne jäi lähinnä taustamusiikiksi kun vahingossa uinahdin nukkumaan kuumettani pois. Syksyä on mennyt vasta kolme viikkoa, mutta monenlaisia ajatuksia on kerennyt muodostua:

- Olisiko pitänyt sittenkin pitää se välivuosi

- Ja olisiko pitäny kasvaa ensin aikuiseksi ennen ku menee muka pätevänä yliopistoon

- Enkö mää oikeesti osaa mitään?

- Otan tämän liian vakavasti

- Mulla on sellainen juttu vanhoja miehiä kohtaan. Sellainen, etten jaksa kuunnella niitä

- Hihiii musta tulee lääkäri!

- Mitä ihmettä, ekalla sisään! Ai että.

- MÄÄ PYSTYN TÄHÄN

- Nniin mitä tuo selittää?

- Jännää!

- Oon pihalla ku lumiukko

Ei se mitään. Hyvä jos kiinnostaa. Ja ihan kaikki joilta oon kysynyt on sanoneet että he ovat myös pihalla :D Toivotan lukuintoa myös muiden lauantaipäivään!

Ryhtiliikettä etsimässä

Nyt kyllä hävettää. Se hävettää että minä, aikuinen ihminen, en osaa pitää itsestäni huolta. Istun täällä kämpillä heikkona nälästä. Jääkaappi on täynnä ruokaa, mutta minä en viitsi nousta laittamaan mitään. Idioottimaista.
Viime viikolla en syönyt kertaakaan iltaruokaa. Viikon liikuntasaldo 0 treeniä, 0 tuntia. Menin nukkumaan puolenyön jälkeen. Ja mikä pahinta, useampana aamuna en syönyt päivän tärkeintä ateriaa. Otin sentään kahvin ja jugurtin autoon evääksi.
ONKO IHME JOS VÄSYTTÄÄ?! Kysele siinä sitten tyhmänä että mikäs mulla on kun ei ole energiaa keskittyä luentoon. Tai maha murisee kaksi tuntia ennen lounasta, tai kun kotiin tultua ei pysty tekemään mitään hyödyllistä ja on pakko ensin torkkua itselleen vähän voimia. Ajatukset on kuin sumua ja opiskelu työlästä. Sen siitä saa. Hyi. Bad girl.

Jotain hyvääkin oon tehnyt, nimittäin eilen kävin salilla ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen... Se oli ihanaa! Oli hyvä fiilis jo ennen kuin olin päässyt pukkariin. Pitkästä aikaa laitoin kropan vähän hommiin ja muistelemaan miltä se treenaus tuntuu. Ajattelin ensin tehdä vähän sekalaisesti ja aloittaa oikean harjoittelun vasta ensi viikolla ja tämä kerta oli siis vain lämmittelyä. Herättelin vähän yläkroppaa ja tein jaloille sitten useampaa liikettä. Poikkean varmaan yleisestä mielipiteestä, mutta minä rakastan jalkapäivää! Varsinkin pepun treenausta, sillä siinä on kaikista eniten voimaa. Lemppareitani ovat tällä hetkellä jalkaprässi ja bulgarialainen kyykky eli askelkyykky jossa taaempi jalka on nostettu penkille.
Tekee ihan hyvää alkaa tehdä kunnolla tätä hommaa. Oikeasti tykkään hirveästi käydä salilla. Kesällä ei oikeen tullut treenattua vaan itsensä liikuttaminen oli lähinnä biitsiä ja salibandya ja kaikenlaista epäsäännöllistä pelailua. Nyt voi sitten taas palailla syksyyn ja arkeen ja ottaa tavoitteeksi säännöllisemmän harjoittelun. Korkeakoululiikunnan Sporttipassi maksaa 40 euroa vuodelta ja sillä pääsee kaupungin saleille ja saa alennusta kursseista, joten se tulee varmasti hankittua. Jatkan ainakin kuntosalia ja sählyä, ja saa nähdä löydänkö itselleni jonkun kivan uuden lajin syksyn iloksi!

Olipa taas turhaa 'aion tehdä sitä ja aion tehdä tätä' -höpinää. Eikö se jo ensimmäisestä kappaleesta käy ilmi, etten minä kykene tuollaiseen elämänhallintaan.. Toisaalta eihän se ole kuin lopettaa lusmuilu ja alkaa tehdä. Teenkin sen tässä ja nyt ja lähden ruokkimaan itseni. Toivotan onnistunutta elämäntaparemonttia kaikille näin 'toisen uuden vuoden' alkuun!

Ensimmäinen kouluviikko

Millaista on se sitten ollut? Tässä postauksessa kerron vähän ensimmäisten päivien tapahtumia ja fiiliksiä. Ekat neljä päivää on nyt lusittu ja tähän mennessä olen ollut aivan mielissään. Voi sitä tunnetta mahanpohjassa kun ensimmäisenä päivänä astui autosta ulos ja käveli kohti koulun pääovia. Jännittävää! Vihdoin oli tullut se odotettu päivä, jona opiskelijaelämä lähtisi alkuun.

Etukäteen en oikeastaan hermoillut kuin yhtä asiaa. Kenen viereen istun ennen kuin ohjelma alkaa?! Joudunko seisomaan aulassa itsekseni muka räpläten kännykkää odotellessa ovien avautumista, ja istumaan salissa rivin päähän turvallisesti ainakin yhden penkin etäisyydellä vieruskaverista? Yleensä asioista selvitään, ja niin kävi nytkin.

Yliopiston puolesta esitettiin tervehdykset. Sitten toisen vuoden opiskelijat esittivät jotain järkyttävää läppäsettiä. Sen jälkeen vihdoin meidät uudet fuksit jaettiin omiin ryhmiimme. Ryhmässä oli reilu 10 ihmistä ja ryhmän oma pro eli pienryhmäohjaaja. Meidän pro oli hirveän mukava, kierrätti meitä kampuksella ja kertoi vinkkejä joka asiaan liittyen. Ja piti meistä pihalla olevista fukseista hyvää huolta:) Kakkosvuoden opiskelijat vedättivät meitä raukkoja useaan otteeseen ja järjestivät kuumat paikat niille, jotka pyrkivät  kurssin korkeimpiin vastuutehtäviin iltapäivän isännänvaaleissa.

Tämä kirjoitus ei tullutkaan ulos 'huomenna', niin kuin tuli luvattua. Yksi syy siihen on se, että meille pidetyissä iltaohjelmissa on mennyt aika myöhään. Fukseille järjestettiin ensimmäisen neljän päivän aikana kolme tapahtumaa, joissa tutusteltiin oman ryhmän kesken, koko vuosikurssiin ja lisäksi vähän vanhempiin opiskelijoihin. Reippaat kakkoset keksivät meille rasteja ja leikkejä, kannustivat meitä juttelemaan ihmisille ja olivat itsekin pitämässä hauskaa. Meno on ollut hauskaa ja tähän mennessä oikein freesiä. Eikä ole pakko käyttää alkoholia. Yliopistolaiset kai tunnetaan alkoholipitoisesta menostaan, mutta mun mielestä homma toimii aivan hyvin niin, että jotkut käyttävät enemmän ja jotkut vähemmän. Tän viikon tapahtumissa olin selvin päin enkä kokenut että olisin jäänyt mistään vaille. Vieruskaveri kaivoi laukustaan suunnilleen kymmenettä kaljaansa ja sekin passasi aivan hyvin.

Muutaman päivän jälkeen olen edelleen aika ulalla miten käytännön opiskelu toimii, mutta se ei haittaa. Luennoilla aika paljon juttuja on mennyt yli ja ohi. Toisaalta se, minkä koen oppivani, on hirveän mielenkiintoista. Olen vähän pihalla mutta aivan innoissaan niistä jutuista, jotka saan napattua. Tulen varmasti sanomaan vielä monta kertaa sen, miten paljon rakastan oppia uutta ja tietää asioita! En halua vaikuttaa nyt mitenkään liian innokkaalta höpöltä tai jotain sellaista. Ekaluokkalaiset on (ennen) ärsyttänyt mua. Niille pitäisi aina sanoa että elä ressaa, ei se oo niin vakavaa! (Okei, pitääpä kai sitten noudattaa omaa superviisasta neuvoani)

Sen haluan vielä sanoa, että kaikki ovat olleet hirveän mukavia. Tajusin ihan vasta, että ei mun tarvi ottaa samaa paikkaa porukassa tai yhteisössä kuin aikaisemmin. Voin ihan hyvin mennä juttelemaan eri ihmisille ja ne ottaa mut mukaan vertaisenaan. Mun ryhmässä on hirveän ihania tyttöjä ja poikia. Sitten ollaan porukalla käyty syömässä ja luennoilla ja muualla. Jo pelkästään tässä pienryhmässä on eri-ikäistä, eri puolilta Suomea ja eri elämäntilanteessa olevaa porukkaa. Ja ollaan tultu hyvin toimeen, se on mahtavaa.

Tähän mennessä oon ollut tosi tyytyväinen mun valintaan koulupaikasta :D

ps. lupaan kuvallisempia posteja tulevaisuudessa, tällä hetkellä en omista kännykkää ja kaikki muistikuvat on vain pään sisällä...

Huomenna se kaikki alkaa

Nimittäin koulu! Kyllä kai se vähän jännittää jo tässä vaiheessa. Että miten kaikki opiskelu tapahtuu ja saako kavereita ja miten selviää ensimmäisestä päivästä. Nyt voin vain yrittää rauhoittaa itseäni ajatuksella, että kaikki muutkin ovat siellä ensimmäistä kertaa ja että kyllä kaikki asiat aikanaan selviävät!
Kotona juhlittiin perheen kesken kesäloman viimeistä iltaa banaanilimsalla ja samppanjalla ja oli oikein mukavaa. Huomenna lisää päivitystä!:)

Bring It On

Lukeeko kukaan ensimmäistä postausta? Pakollisen ensimmäisen kirjoituksen taidan käyttää itseni esittelyyn. Oon jo pidemmän aikaa lueskellut aktiivisesti erilaisia blogeja ja siivoillut seuraamieni blogien listaa. Kesän alusta asti päässä on hautunut ajatus omasta blogista ja reilu kuukauden ajan olen laittanut kukalliseen muistikirjaani ylös ajatuksia ja ideoita. Koettanut miettiä, mitä sanottavaa minulla on. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään kirjallinen tyyppi, vaan enemmänkin lukijaihmisiä. Mutta järkevästi ajatellen (ja vaikkapa koulun perusteella) täytyy olla toista mieltä. Enkä kai menetä mitään jos yritän? Sitä paitsi kirjoittaminen on hauskaa. Tästä se kirjailijanura alkaa, nyt vain voittamaan tyhjän paperin kammoa ja kirjoittamaan ensimmäistä postausta.

Olen pikkuinen 18-vuotias tyttö, aion kirjoittaa lähinnä opiskelusta ja urheilusta, ruuasta, vaatteista, elämän pienistä iloista ja toivon mukaan joskus ihan asiastakin. Aloitan ekaa vuotta lääketieteellisessä ja koetan ihmetellä itseni jollain tapaa joukon jatkoksi. Liikaa tietoa ei korkeakouluopiskelusta ole, ja vanhemmat lukijat saavat ihan rauhassa nauraa mun tonttumaiselle hösellykselle ja pikkuasioiden ihmettelylle.

Tosiaan eka vuosi yliopistossa alkaa viikon päästä, odotan sitä niin innolla kuin vaan loman loppumista on mahdollista odottaa.. Uusi koulu tuo varmasti muutosta elämään ja olen siitä innokkaasti kirjoittamassa, mutta en anna sen nousta blogin (tai elämän) ainoaksi sisällöksi. Enkä tunnustaudu lääkisblogiksi, niitä on varmaan jo ihan tarpeeksi.

Kesä meni enemmän tai vähemmän salia vältellessä, joten projektina olisi tarkoitus tasaiseen tahtiin lisätä treenejä. En liiku mihinkään kilpailuun tähdäten tai laihduttaakseni, vaan ollakseni hyvässä kunnossa, vahva ja terve, ja koska liikkuminen tuntuu hyvältä. Ja ettei tarvitse tuntea itseään sohvaperunaksi. Siitä, että saa terveet ja liikunnalliset tavat nyt rutiiniksi, on hyötyä vanhempana ja koko loppuelämän. Urheilija isolla u:lla en oo koskaan ollut ja enkä tule olemaan, mutta peruspullukaksikaan en aio jäädä. Olisiko tämä sitä tavallisen ihmisen fitnessiä? Tsempit siis minulle ja muille, joilla lenkkareiden jalkaan kiskominen saattaa silloin tällöin olla vastenmielistä!

Toivottavasti viihdytte!:)