Suomi mainittu,

Mikä päivä eilen olikaan!! Sain nähdä kavereita pitkin päivää, kokea penkkiurheilua parhaimmillaan ja sitä fiilistä! Aloitin mun päivän brunssilla hyvän ystäväni luona. Meillä kävi uskomaton tuuri hedemien kanssa, sillä banskut ja appelsiinit ja vesmeloni oli kaikki mehukkaampia mitä oon ikinä elämässäni syönyt. Ne oli niin hyviä että se on todellakin mainitsemisen arvoinen asia. Saatiin siinä sitten syötyä pitkään ihanaa freesiä aamupalaruokaa ja juteltua omista ja maailman asioista. Sitten fiilisteltiin meidän tulevaa kesälomareissua. Great times.

 
Ei ehtinyt kauaa sulatella, kun käsky kävi: poikakaveri halus kokata meille hampurilaiset. Kyllähän se kelpaa viettää lauantaipäivää rakkaassa seurassa varsinkin kun joku tekee sulle ruokaa. Illan ohjelma olikin sitten 7. finaali. Ei siitä sen enempää, oli aikamoista piinaavaa jännitystä varsinki 3. erän alusta lähtien, ja voittomaali sai aikamoisen metelin aikaan. Olihan se nättiä. En tiiä mikä siinä penkkiurheilussa on niin siistiä tai että miksi omaa joukkuetta muka niin tunteella pitää kannustaa. Ehkä se on se fanien yhteisöllisyys tai jokin. Ei siinä sitten muuta ku pojat saunaan ja minä  kärppäpaita päällä kohti keskustaa. No olihan se ihan siistiä kun sai kannustushuutoja ohimenevistä autoista tai high five tuntemattomien kanssa. Pikainen pyörähdys torilla missä ei ollut vielä tarpeeksi happeningia mun makuun ja sieltä ystävän luo Toivoniemeen.

Siellä kokoonnuttiin ihanalla tyttöporukalla syömään mustikkapiirakkaa ja puhumaan elämästä eikä sanallakaan mainittu vähän matkan päässä olevaa kärppähumua. Kotimatkalla vilkutin skeittaavalle Deadpoolille. Hyvä että meitä tympeitä oululaisiakin yhdistää joku asia edes silloin tällöin.

Tiistain jälkeen oon tietoisesti ollut ajattelematta opiskelujuttuja. Nyt kuitenkin huomenna vois jatkaa tai aloittaa kertailua lopputenttiä varten ja se ei tunnu hirveän kivalta. Olin kai niin paineella lukemassa välitentteihin ja siitä kiireen tunteesta en juurikaan tykkää. Tänään kuitenkin piti palata kouluhommien pariin kirjoittamaan tutkimusetiikan essee ja se sujui yllättävän helposti. Jospa siitä saisi sellaista rohkaisevaa mielialaa aloittaa tuleva viikko. Tsau!

Heihei mitä kuuluu

Sanotaan, että joka päivä täytyisi kirjoittaa, tai sen unohtaa. No tässä yksi mallitapaus. En osaa enää lukeakaan, oppikirjan jälkeen tuntuu tosi vaikealta istua alas ja lukea tavallista romaania. Nyt kun siihen vihdoinkin olisi aikaa. Maanantain tentti keskeytti koulustressin vähäksi aikaa, ja sitä seuraavat hetket ovat olleet aivan outoja. Kun ei tarvitse tehdä mitään (lue: enemmän tai vähemmän hädissään päntätä biokemiaa), on ollut tosi vaikea keksiä tekemistä. Eikö mun elämässä todella ole mitään muuta sisältöä?! No tietenkin oisin voinut käydä urheilemassa tai nähdä kavereita mutta ei se oikein flunssassa kiinnosta.

Siitä varmaan on pitänyt kertoakin. Kuinka muutin aivan liikuntakeskuksen viereen ja kynnys lähteä treenailemaan madaltui aivan hirveästi. Tykkään Hukasta kyllä kovasti ja käynkin suht ahkerasti mitä nyt ehdin, mutta se vähän harmittaa miten tylsäksi mun harrastukset on muuttunut. Salibandy ja thainyrkkeily vs. kuntosali ja ryhmäliikunta. Onhan tämäkin ihan kivaa ja urheilu on tosi jees mutta ei siinä ole samanlaista jännitystä ja uuden oppimisen iloa. 'Jee, pystyin laittaa tankoon 5 kiloa enemmän' ei tunnu niin hyvältä kuin 'jee, tein tajuttoman nätin maalin' tai 'jee, vihdoin tajusin miten tämä tajuttoman nätti potku toimii.' No, kaikkea ei voi saada.

Kämppäni osalta oon ollut vähän laiska. En oo vielä saanut valmiiksi mun kaikkia keittiöntuoleja, kirjahyllyä, verhoja, hirveän vihreän tapetin vaihtoa... Mutta rakastan sitä asuntoa ja siellä asumista! Ei sillä että se liian ihana olisi mutta sellainen lämpöisä yksiö jossa on helppo olla. Vielä kun saan tästä nätin niin alkaa asiat olla hyvin.

Nyt mulla on vaan semmosia keväisiä unelmia. Aurinko paistaa etelään antavista ikkunoista ja opiskella ei tarvi moneen päivään. Haaveilen vaan mansikkajätskistä ja nallikarin lämpimistä aalloista (who am i kidding..), piknikistä Ainolassa. Jokapäiväisestä frisbeegolffista, minne poikaystäväni mut raahaa, rantalentiksestä ja grillauksesta. Espanjanmatkasta, kesän juhlista ja tyttöjen pyöräretkistä. Et sää tuommoista ehdi kun on kiire tehä töitä, sanovat, mutta en mää semmoista puhetta usko.

Tsemppiä kaikkien kevääseen!