sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Suomi mainittu,

Mikä päivä eilen olikaan!! Sain nähdä kavereita pitkin päivää, kokea penkkiurheilua parhaimmillaan ja sitä fiilistä! Aloitin mun päivän brunssilla hyvän ystäväni luona. Meillä kävi uskomaton tuuri hedemien kanssa, sillä banskut ja appelsiinit ja vesmeloni oli kaikki mehukkaampia mitä oon ikinä elämässäni syönyt. Ne oli niin hyviä että se on todellakin mainitsemisen arvoinen asia. Saatiin siinä sitten syötyä pitkään ihanaa freesiä aamupalaruokaa ja juteltua omista ja maailman asioista. Sitten fiilisteltiin meidän tulevaa kesälomareissua. Great times.

 
Ei ehtinyt kauaa sulatella, kun käsky kävi: poikakaveri halus kokata meille hampurilaiset. Kyllähän se kelpaa viettää lauantaipäivää rakkaassa seurassa varsinkin kun joku tekee sulle ruokaa. Illan ohjelma olikin sitten 7. finaali. Ei siitä sen enempää, oli aikamoista piinaavaa jännitystä varsinki 3. erän alusta lähtien, ja voittomaali sai aikamoisen metelin aikaan. Olihan se nättiä. En tiiä mikä siinä penkkiurheilussa on niin siistiä tai että miksi omaa joukkuetta muka niin tunteella pitää kannustaa. Ehkä se on se fanien yhteisöllisyys tai jokin. Ei siinä sitten muuta ku pojat saunaan ja minä  kärppäpaita päällä kohti keskustaa. No olihan se ihan siistiä kun sai kannustushuutoja ohimenevistä autoista tai high five tuntemattomien kanssa. Pikainen pyörähdys torilla missä ei ollut vielä tarpeeksi happeningia mun makuun ja sieltä ystävän luo Toivoniemeen.


Siellä kokoonnuttiin ihanalla tyttöporukalla syömään mustikkapiirakkaa ja puhumaan elämästä eikä sanallakaan mainittu vähän matkan päässä olevaa kärppähumua. Kotimatkalla vilkutin skeittaavalle Deadpoolille. Hyvä että meitä tympeitä oululaisiakin yhdistää joku asia edes silloin tällöin.


Tiistain jälkeen oon tietoisesti ollut ajattelematta opiskelujuttuja. Nyt kuitenkin huomenna vois jatkaa tai aloittaa kertailua lopputenttiä varten ja se ei tunnu hirveän kivalta. Olin kai niin paineella lukemassa välitentteihin ja siitä kiireen tunteesta en juurikaan tykkää. Tänään kuitenkin piti palata kouluhommien pariin kirjoittamaan tutkimusetiikan essee ja se sujui yllättävän helposti. Jospa siitä saisi sellaista rohkaisevaa mielialaa aloittaa tuleva viikko. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti