keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Heihei mitä kuuluu

Sanotaan, että joka päivä täytyisi kirjoittaa, tai sen unohtaa. No tässä yksi mallitapaus. En osaa enää lukeakaan, oppikirjan jälkeen tuntuu tosi vaikealta istua alas ja lukea tavallista romaania. Nyt kun siihen vihdoinkin olisi aikaa. Maanantain tentti keskeytti koulustressin vähäksi aikaa, ja sitä seuraavat hetket ovat olleet aivan outoja. Kun ei tarvitse tehdä mitään (lue: enemmän tai vähemmän hädissään päntätä biokemiaa), on ollut tosi vaikea keksiä tekemistä. Eikö mun elämässä todella ole mitään muuta sisältöä?! No tietenkin oisin voinut käydä urheilemassa tai nähdä kavereita mutta ei se oikein flunssassa kiinnosta.

Siitä varmaan on pitänyt kertoakin. Kuinka muutin aivan liikuntakeskuksen viereen ja kynnys lähteä treenailemaan madaltui aivan hirveästi. Tykkään Hukasta kyllä kovasti ja käynkin suht ahkerasti mitä nyt ehdin, mutta se vähän harmittaa miten tylsäksi mun harrastukset on muuttunut. Salibandy ja thainyrkkeily vs. kuntosali ja ryhmäliikunta. Onhan tämäkin ihan kivaa ja urheilu on tosi jees mutta ei siinä ole samanlaista jännitystä ja uuden oppimisen iloa. 'Jee, pystyin laittaa tankoon 5 kiloa enemmän' ei tunnu niin hyvältä kuin 'jee, tein tajuttoman nätin maalin' tai 'jee, vihdoin tajusin miten tämä tajuttoman nätti potku toimii.' No, kaikkea ei voi saada.

Kämppäni osalta oon ollut vähän laiska. En oo vielä saanut valmiiksi mun kaikkia keittiöntuoleja, kirjahyllyä, verhoja, hirveän vihreän tapetin vaihtoa... Mutta rakastan sitä asuntoa ja siellä asumista! Ei sillä että se liian ihana olisi mutta sellainen lämpöisä yksiö jossa on helppo olla. Vielä kun saan tästä nätin niin alkaa asiat olla hyvin.


Nyt mulla on vaan semmosia keväisiä unelmia. Aurinko paistaa etelään antavista ikkunoista ja opiskella ei tarvi moneen päivään. Haaveilen vaan mansikkajätskistä ja nallikarin lämpimistä aalloista (who am i kidding..), piknikistä Ainolassa. Jokapäiväisestä frisbeegolffista, minne poikaystäväni mut raahaa, rantalentiksestä ja grillauksesta. Espanjanmatkasta, kesän juhlista ja tyttöjen pyöräretkistä. Et sää tuommoista ehdi kun on kiire tehä töitä, sanovat, mutta en mää semmoista puhetta usko.

Tsemppiä kaikkien kevääseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti