Projekti

Olet mitä syöt. Aamupala on päivän tärkein ateria. Painonhallinta on 80% oikean ruokavalion noudattamista. Kuulostaako tutulta?

Kävin launataina syömässä mäkkärissä. Seuraavana aamuna tuntui kuin olisi ollut kova, rasvainen möykky mahassa. Yäk, ei ikinä enää, ajattelin.

Mulla on ongelmia syömisessä. On ollut jo vaikka kuinka kauan. Lukiossa pidettiin ruokapäiväkirjaa ja eipä näyttänyt kauniilta sekään. Syön liian vähän oikeaa ruokaa ja ihan liian paljon karkkia. Oon suorastaan karkkiriippuvainen. Siihen sitten menee terveys ja rahat. Oon puolustellut sillä, että oon allerginen melkein kaikille hedelmille ja vihanneksille, mutta ei vaihtoehtojen löytäminen oikeasti niin vaikeaa ole. Tein vielä varmemmaksi vakuudeksi tämän testin, ja tuloksena sanottiin: "noudatat ravitsemussuosituksia heikosti!" Ennen kuin kerron aikeistani muuttaa tapojani, laitan tähän ruokapäiväkirjan joltain edelliseltä viikolta.

Maanantai
aamupala: -
lounas: hernekeittoa
välipala: maitokahvia, 317g karkkia, 2 nektariinia
päivällinen: pizzaa, maitoa
iltapala: pussillinen vihreää salaattia ja pari rkl fetajuustoa

Tiistai
aamupala: nektariini
lounas: riisiä, kalapuikkoja ja kastiketta, 1dl salaattia, sämpylä
välipala: 90g karkkia, 1 karjalanpiirakka, 1 pikkumunkki, 2,5dl maitokahvia
päivällinen: jauhelihatortilla, maitoa

Keskiviikko
aamupala: vaalea sämpylä, juusto, kurkkua, maitoa
nälkä!
lounas: makaronia ja jauhelihakastiketta, salaattia, maitoa, 2 rieskaa
nälkä!
päivällinen: pastaa ja lohikastiketta, maitoa
sain tuliaisiksi 100g karkkia

Torstai
aamupala: maitokahvi, ½dl mustikoita, rieska
välipala: 34g salmiakkia, mango-proteiinirahka, 0.5l Novelle mango-guava
lounas: riisiä, 3 kalapuikkoa ja kastiketta, salaattia, ruisleipä
välipala: maitokahvia, ruisleipä
päivällinen: makaronilaatikkoa, maitoa
iltapala: mehua, 2 suolakeksiä

Perjantai
aamupala: kahvia
lounas: salaattia, pähkinöitä, pizzaa, maitoa
päiväkahvit: 2 kuppia kahvia, 2 kaupan dallaspullaa
iltapala: 2 ruisleipää ja juustoa, 2 palaa porkkanakakkua ja 1 pala mokkapalaa

Eipä ole kiittäminen muuta kuin koululounasta. Huomasin tätä naputellessani, että karkkia on ollut 4 päivänä viidestä, eikä mässäily tainnut loppua vielä viikonloppunakaan... 341 grammaa neljän päivän aikana. Entäs sitten ne kasvikset? Puoli kiloa päivässä, hah!

Syöminen vaikuttaa jaksamiseen, oppimiseen, hyvään oloon, kehon toimintaan, omaan kehonkuvaan ja monien sairauksien riskin nousuun (sitten vanhemmalla iällä..). Monipuolisella ruualla on fyysisen lisäksi yllättävän paljon psyykkisiä ja myös sosiaalisia vaikutuksia. Joo joo, kaikki tietää ravitsemussuositukset, lautasmallit ja varoittelut diabeteksestä ja verisuonitaudeista. Vaikka haluaisi laiminlyödä terveyttään, kannattaa kasata lautaselleen kovin tärkeänä pidettyjä kasviksia ja hedelmiä jo ihan onnellisuuden takia. Nimittäin tämä brittiläistutkimus väittää yhteenvedossaan, että enemmän heviä syövät ovat muita positiivisempia ja luovempia. Jaah...

Ei siitä sen enempää, mutta tämä inhottava olo vatsassa, morkkis herkkujen mättämisestä (ja pankkitilin turha kuihtuminen) ei saa jatkua. Jo kaksi asiaa, aamupalan syöminen ja karkin vähentäminen, saisivat minussa ihmeitä aikaan, mutta lisäsin tavoitteeseen pari muutakin kohtaa. Kirjoitin siis hienosti ruutupaperille itseni kanssa sopimuksen, jossa lupaan
- syödä joka aamu aamupalan, joka sisältää juoman lisäksi vähintään yhden leivän, jugurtin, hedelmän tms. (lähdetään pienestä liikkeelle)
- että lauantai on karkkipäivä (vaikea!)
- syön päivittäin 3 annosta kasviksia tai hedelmiä
- huolehtia paremmin vähäisestä kuidunsaannistani syömällä kasviksia tai valitsemalla tummempia viljoja
- yksin ravintolassa syöminen ei ole ok (ihan vaan siksi, etten söisi mäkkiä hetken mielijohteesta)

Tulee tarpeeseen. Saa nähdä, pysynkö sopimuksessa yhtäkään päivää.
Loppuhuipennuksena kuva täydellisestä burgerista, jollaiset kävimme syömässä hauskana iltana koulukavereiden kanssa! Nami!

ps. Tänään mulle tuli ensimmäinen Duodecim kotiin kannettuna! No, oon tietenkin lukenut lehteä jo iät ja ajat, koska perheessä on toinenkin lääkäri, mutta omalla nimellä varustettuna siinä on jotain ihan eri fiilistä.
pps. tulossa juttua uudesta urheilulajista, normipäivästä lääkiksessä, terveyskeskusharjoittelusta........

me: "I'm gonna study so hard" *does nothing* "Okay time for a break!"

Tämä postaus kannattaa lukea vaikka se on kirjoitettu puhtaasti sen vuoksi, että saisin luistaa esseenkirjoituksesta. Mulla on taipumusta lykätä asioita ja tehdä kaikkea muuta kuin sitä, mitä pitäisi. No niin, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel. Ja anteeksi, että kirjoitan aina koulusta. Tykkään kirjoittaa asiasta, joka mua kiinnostaa ja se on just tämä. Koulu on se missä mää oon hyvä.

Tuntuupa pitkästä aikaa siltä, että pitää tosissaan nostaa penkistä laiska pyllynsä ja astua pois mukavuusalueelta. Kirjoitan just mun ensimmäistä lääketieteellisiin artikkeleihin pohjautuvaa esseetä. Aiempiin kirjoittamiini esseisiin verrattuna tämä on tietysti erilainen ja haastavampi, koska mulla ei ole esitietoa aiheesta vaan informaatio on haettava netistä, hui kauhistus, vieraalla kielellä. Ei siinä mitään, mulla on ihan hyvä englannin taito, en vaan ole tottunut lukemaan sitä noin paljon. Se taito tulee kyllä karttumaan tässä aika pian. 

Nyt muistankin, että taisin lukiossa aloittaa esseiden kirjoituksen yleensä pari päivää deadlinen jälkeen. Onneksi mulla on nyt sen verran ahkera kirjoituspari, joka on toki tehnyt jo oman osansa, että hävettäisi jättää työt viimeiseen päivään. (Siksipä toiseksi viimeinen it is!) Haha, mun laiska perseeni ansaitsisi potkun. Kyllä se tästä. Niin kai se menee, että pakko on paras pakote. Aloittaminen vaan oli vaikeinta.

Älkää silti luulko että vähät välitän kouluhommista. Täällä on hirveän hauskaa. Ensi viikolla on ensimmäinen tentti, mikä vähän jännittää. En ole ihan vielä kehittänyt itselle sellaista toimivaa opiskelumetodia. Oon ollut aina fyysisesti luennolla ja kokeillut muun muassa pelkkää kuuntelemista, muistiinpanojen lisäämistä dioihin, perinteistä lyijykynällä ruutuvihkoon raapustamista sekä diojen lukua jälkikäteen. En tiedä opinko (perinteisen jaon mukaan) visuaalisesti, kuuntelemalla vai käsin tekemällä. 

Minulla on aina ollut muisti ranteessa (opin siis sen mitä kirjoitan), joten en ole varma, miten pelkkää tietokonetta hyödyntävä opiskelu tulee tuottamaan tulosta. Ranteen lisäksi minulla on valokuvamuisti. Nämä kaksi yhdistämällä tuleekin tapa, joka on mun ehdoton suositus: piirtäminen. Mun raapustukset näyttää tältä:

Mutta kun kerran olen sen piirtänyt, niin asia on muistissa. Kun asian joutuu itse avaamaan ja prosessoimaan, tapahtuu oppimista. Samasta syystä muistiinpanot kannattaa kirjoittaa mieluummin omin sanoin kuin suoraan kopioiden. Siksipä myös esseen kirjoitus on oppimistapahtuma, ja samaten on tentti. Sanotaan, että toisten opettaminen on loistava tapa oppia. Jos asia pitää selittää niin hyvin, että toinenkin sen ymmärtää, on siitä oltava itsellä melko selkeä kuva. On myös kuulemma tutkimusta, että ihan vain raapustelu vihkon reunaan edesauttaa oppimista. Kai sillä sitten on jokin vaikutus, kunhan kuitenkin keskittyy enemmän itse aiheeseen kuin taideteoksensa viimeistelyyn.

Sellainen on muuten yksi piirre, josta tykkään ihmisessä, että voi olla rento ja hauska tyyppi, mutta tarpeen tullen muuttua rautaiseksi ammattilaiseksi. Tai ainakin pienemmässä mittakaavassa. On siistiä seurata, kun viereisessä pöydässä jätkäporukka käy läksyjä/luentoja läpi ihan tosissaan, asiantuntevina ja tiedonhaluisina, eivätkä siltikään ole mitään no life -nörttejä. (Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi..!) Siis hyvänen aika panostavat itseensä ja koulutukseensa! Lisäksi sosialisoituvat. Nice job.

Siinä oli ajatuksia tältä puolituntiselta, seuraavaksi vähän viime viikolta napsittuja kuvia. Hyi elämä kun olen tylsä. Koulukoulukoulu. Täytynee kirjoittaa ensi kerralla jotain hauskaa.
Huomenna mulla onkin elämäni ensimmäinen tunti thainyrkkeilyä. Jännää!

 

 

 

Takautuva pääsykoeahdistus

Mää inhoan lukea postauksia pääsykokeisiin valmistautumisesta. Se on ahdistavaa, ne kirjoittajat on yleensä stressaantuneisuuden aallonharjalla ja koko homma tuo mieleen oman epävarmuuden viime keväänä. Kun oli pakko lukea vaikkei halunnut. Oli pakko olla parempi kuin kaikki muut. Ja miettiä, että mitä sitten jos ei sisään pääsekkään. Miten sitä jaksaa taas uudestaan puristaa itsestään sen valtavan energiamäärän, jonka lukeminen vaatii. Hyi elämä.
Muistan kun istuin kirjaston lukusalissa ja datailin kännykällä joskus puolikin tuntia, koska ei ihan millään jaksanut. Sitten oli päiviä, kun sai 100 sivua luettua tuosta vain ja uutta jännää tietoa jäi päähän ja ajattelin että jes, ihanaa tietää asioita!

Varsinkin viimeiset kaksi viikkoa olivat täyttä vuoristorataa. Sellaisia 'kyllä tää hyvin menee' -päiviä ja sitten niitä kun tuntui, että pää on täynnä sumua ja oon unohtanut ihan kaiken. Kun kuitenkin tietää ettei viimeisillä parilla viikolla ole tiedon kannalta mitään merkitystä, sillä se työ on pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Viimeiset päivät on vaan sitä että saa itselle mukavan olon ja mahdollisimman hyvän henkisen voinnin koepäivää varten.

Joskus kesken lukemisen nousin ja menin itkemään että eiiii en halua! Äiti kannusti sanomalla että nyt luet niin sitten ei tarvi enään ikinä. Ja sitten palasin takaisin mun sohvalle ja otin kirjan käteen. Äiti oli oikeassa. Ei mun tarvi enää ikinä lukea lääkiksen pääsykokeeseen

Ohi on.

Tulen kirjoittamaan ihan oikeankin postauksen (tai pari) aiheesta. Nyt oli pakko sanoa tästä jotain lyhyesti, kun eksyin lukemaan muutamia viime touko-kesäkuuhun ajoittuneita blogikirjoituksia. En koskaan lukenut lääkikseen valmistautumis -blogeja. Toiset olisi kuitenkin lukenut ihan eri tavalla kuin minä ja siitä olisi tullut turhaa ahdistusta. Ja siihen olisi kulunut lukuaikaa.
Sen sijaan luin lääkisblogeja. Eli niiden ihmisten, jotka olivat siellä jo sisällä, kirjoittamia juttuja. Keräilin niistä motivaatiota ja pääsykoevinkkejä. Tuonne minäkin haluan!

Syysshoppailua

Tänään koulun jälkeen vietin kaupunkipäivää kahvilan ja shoppailun merkeissä. Kerrankin oli tuuria matkassa. Vietin hyvän vartin kaupassa sovittaen kahta paitaa ja miettiessä, otanko täydellisen mutta liian ison sinisen vai sopivan mutta tylsemmän harmaan. Vähän harmissani otin sinisen kassalle ja onneksi onneksi kysyin, onko varastossa vielä kokoja. Ja olihan siellä! Hurraa, ihana paita freshinä pakasta! Tämän vain vetäisee aamulla pään yli, lisää farkut ja mustat kengät jalkaan, ja ihan kelvollinen asu on valmis. Aamu-unisen tytön unelma!


Kävin myös urheilukaupassa alennusmyynnissä. Jos jostain tykkään niin urheiluvaatteista! Löysin kaikkea kivaa, mutta järjen ääni voitti ja muistutti, että kaapissa odottavat jo todella monet urheilutrikoot ja topit. Kunpa vain liikkuisin yhtä paljon kuin haaveilen treenivaatteista. Silloin tällöin sovituskopissa huomaa että nämäkin vaatteet näyttäisivät paljon paremmalta treenatun kropan päällä...

Vähän aikaa sitten ostin mun ensimmäiset nilkkurit, vai mitkä nuo onkaan. Ei kai korkkareissa koskaan vaelluksia taiteta, mutta koulussa hienosteluun nämä sopii hyvin. Yleensä mulla on suht sporttinen tyyli ja kuljen tennareissa, mutta silloin tällöin iskee naisellisuuden puuska ja on pakko saada jotain tyylikkäämpää! Naisellisuuden puuskaa käy syyttäminen myös silloin, kun minut näkee kynnet laitettuina ja edellisenä iltana mietityissä vaatteissa. Normipäivän 'mahdollisimman paksu huppari'-tyylin syynä on sitten vain liian aikaiset aamut. Kuka muka jaksaa meikata, kun silmät pysyvät juuri ja juuri auki?!