Minäpä kerron miksi oli mukava täyttää vuosia. Etten oo niin räikeästi nuori ja ettei tarvi kuulla 2-4 vuotta vanhemmilta että Voooi miten sää oot niin nuori, Miten sää oot vasta 18, Miten sää nyt jo opiskelet?!?!? Duh, koska oon niin nero. Ei, oikeesti mua vähän nolotti joka kerta sanoa että oon kaheksantoista. Mähän olen ihan babyface ja yhdistettynä vielä 155 sentin mittaan niin ei ihme, ettei kaikki arvaisi mua aikuiseksi. Voi, mitä
uskottavuusongelmia mulla tuleekaan nuorena valmistuneena olemaan! "Häh, tuo
penskako minua on hoitamassa?"
Sitähän jännitin kovasti ennen koulun alkua. (Mitäpä en ois jännittänyt...) Kun olen koulussa
ainakin yksi nuorimmista. Tottakai siellä on paljon ekan kerran
pääsijöitä, mutta välissä saattaa olla esim armeijavuosi. Suurin osa
porukkaa on varmaan 20v, mutta jo meidän pienryhmässä 40 prosenttia on
yli kolmekymppisiä. Eipä siinä mitään, ihan hyvin ollaan kavereita ja
jutellaan asioista tasavertaisina. Ja se on tosi jees. Yliopisto
näyttäis olleen mulle ikään kuin hyppy nuorten aikuisten maailmaan.
Erittäin positiivinen hyppy. Sellainen maailma, jossa tullaan toimeen
keskenään. Eikä tämä ole vain yliopistossa, vaan vaikkapa treeneissä
olen melkein joka kerta tutustunut uuteen mukavaan tyyppiin ja
käytännössä jutellut koko tunnin ventovieraan ihmisen kanssa.
Toisaalta
taas olen verrattain kokematon elämässä ylipäätään. Koulukaverini ovat
ehtineet vaihtaa opiskelupaikkaa, perustaa perhettä, laittaa kotia, jopa
tehdä pitkää työuraa. Minä taas en tiedä paljonkaan vaikkapa omillaan
asumisesta. Esimerkiksi tänä viikonloppuna osoitin tietämättömyyttäni
sellaisesta perusasiasta (?) kuin että mihin Oulussa kannattaa mennä
bisselle. No ei se mitään, mulla on paljon aikaa kokea ihania ja
inhottavia juttuja ja oppia, miten ruokkia oma perhe tai valita paras
sähkösopimus yms yms. (Haha, mun käsitys aikuisuudesta on vaan laskujen
maksamista xD)
Ekaluokasta asti en ole mitään muuta tehnyt kuin käynyt koulua.
Suoraan lukiosta yliopistoon ja kuuden vuoden päästä töihin ja siinä
sitä sitten ollaan ja pysytään. Eräs hyvä ystäväni teki muutaman
kuukauden töitä ja lähti juuri kuukaudeksi Indonesiaan surffaamaan. Eikö
se juuri nyt kannattaisi ottaa ja lähteä kun vielä pystyy, eikä ole
miestä/lapsia/työpaikkaa/kissaa/koiraa pitämässä paikoillaan!? Oliko se
nyt fiksua jäädä koto-Suomeen nenä kiinni kirjaan? Vai olisiko pitänyt
pitää välivuosi, ansaita vähän rahaa tai lähteä maailmalle
seikkailemaan?
En tiedä, olisiko se pari vuotta tässä välissä tehnyt kamalasti ihmeitä.
Luultavasti on ihan sama, valmistunko kun olen 26 vai 28. Kypsyys kun
ei välttämättä tule puhtaasti ikävuosista vaan ihan muistakin jutuista. Ja lääketieteen tasolla kurssikaverini ovat aivan yhtä untuvikkoja kuin
minä. Kyllä mää koen, että tuun selviämään ihan tarpeeksi hyvin.
Noniin, se siitä pohdinnasta. Toinen syy miks on mukava täyttää vuosia, on se että saa pitää juhlat! En järkännyt mitään megabileitä, kutsuin vain tyttökaverit kahville. Oon perinyt äidiltä sen ajatuksen että ruoka tekee juhlat, ja taitaapa se idea olla myös isän puolen sukulaisilla, siitä siis ruokakuvat. Mulla on kai maine ihan hyvänä leipurina niin halusin päästä näyttämään kykyjäni ja leivoin aika montaa sorttia.;) Alkuviikosta yks mun sukulaispariskunta tarjos sushi-illallisen, ja se oli niin hyvää! Sitten käytiin katsomassa kaupunginteatterissa Poika Mancini -niminen musiikkinäytelmä. Juoni oli oikein mukaansatempaava ja päähekilö tosi hyvännäköinen, eikä elävä musiikkikaan ollut hullumpaa, voin suositella. Illasta syötiin suklaakakkua olohuoneen matolla ja katsottiin Vain Elämää -tallennuksia. Seuraavan päivän 8-kouluaamu ei liikaa houkutellut.
Lauantaina tyttöset tuli kylään. Juotiin kahvit ja syötiin mahat täyteen kakkua ja muita herkkuja ja rupateltiin maailman menosta ja elämästä yleensä. Yritys oli lähteä jatkoille mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt ja pyörimme vain ympäriinsä.
Varsinaisena päivänä äiti oli käynyt hakemassa omenahyvekakkua ja keitti kahvit. Oli tosi mukava juhlia vanhempien ja muksujen kanssa, vaikka vain ihan pienesti. Ihana pikkusiskoni oli myös leiponut mulle laatikollisen muffinsseja.
Kulunut vuosi tuntui välillä surkeimmalta ikinä, mutta onneksi tapahtui myös monia mielettömän hyviä asioita, niin että plussan puolelle jäätiin ja reilusti! Sitten vain katsomaan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti